Olen pahoillani, mutta innostukseni ei yksinkertaisesti riitä kahden blogin ylläpitoon. Joten Hazelin tarina ei tämän enempää edennyt: alkoi vähän tökkimään. Toivottavast kaikki tämänkin tarinan lukeat kääntävät nyt kokkansa Varpuloille ja käyvät siellä tämänkin blogin edestä. Olen todella pahoillani, jos joku tästä tarinasta piti! Minä itse en kauheasti pitänyt, joten... Veikkaisimpa että seuraava tarinani tulee olemaan Lc, jossa seuraan hyvin tarkasti uuden Lc:n sääntöjä ja lasken pisteitäkin, Varpuloillahan en sellaista tee, Varpulat on ikäänkuin tarinan ja Lc:n risteytys. Klikatkaas kuvaa, niin tie vie Varpuloille... :)
 T: Aiqsu <3

Heipparallalalallalalaa! Kakkos osa on täällä. :) Kiitos kaikista kommenteista joita edellisosaan tuli, neljässä tunnissa 6 kommenttia, kiiitos <33. :) Tähän yhtä paljon thänkjuu. Vastaan kaikille, ai promiss. Sitten, osaan ja kertojanne on Hazel.

Me tultiin Paulin kotiin joskus siinä puoli yheksän maissa. "Terve tytöt!" Pauli huikkasi ja käveli meidän luokse. "Kiva kun pääsitte tulemaan!" Myönneltiin siinä sitten jotain että tottakai ja kuinkas muuten..

Mä päätin onnitella ensin. " Hyvää syntymäpäivää kuustoistavuotiaalle! " Hihkaisin, ja halasin Paulia.

Ojensin Paulille oman lahjani. Sitten oli Sammyn vuoro.

Sammy meni Paulin luokse ja suuteli sitä. Mä tuijotin vieressä ja samalla kun teki mieli repiä sukkahousut palasiks, loihdin kasvoilleni toivottavasti edes jotenkuten uskottavan tekohymyn.

Myös Sammy antoi Paulille lahjansa, ja onnitteli.

Pauli otti Sammyn käsistä kiinni. " Kiva kun tulit. Tule tuonne, voisitko sä sekottaa meille drinkkejä, kun olet niin hyvä siinä? " Sammy tietenkin suostui.

Me mentiin istuskelemaan baarin ääreen, Sammy sekoitteli drinkkejä. Muitakin vieraita tuli pöydän ääreen.

Sitten me tietty juotiin. Tiesin kyllä etten sais juoda alkoholia, mutta kateus piti saada pois - keinolla millä hyvänsä.

Sitten Paul ja Sammy rupesivat tietenkin halailemaan mun nenän edessä. Käännyin, ja räpyttelin silmiäni aika tiuhaan. Mä en itkisi yhdenkään pojan takia, se olisi varmaa. Olin luvannut sen itselleni jo silloin, kun Daniel jätti mut Josien takia.

Me päätettiin hypätä uimaan. Sammy ei olis halunnu kastella hiuksiaan, mutta kun Paul meni uimaan, niin Sammy lähti kun nuori ori.

Uidessa aikaa kuluikin mukavasti, mutta lopulta kaikille tuli kylmä ja päätettiin vaihtaa lajia.

Päätettiin nimittäin mennä tanssimaan. Sammy ja Paul tietenkin tanssivat, ja mä en halunnut jäädä lehdelle soittelemaan; Brucekin oli ihan kohtuullinen tanssikaveri. Muutenkin ihan kiva kaveri, muttei silleen.
 

Mutta hauskaa meillä kaikesta huolimatta oli!

Sitten Daniel päätti pistää pystyyn tanssikisan.

Synttärisankarilla kävi munkki! Paul voitti kisan.

Tietenkin Sammyn piti onnitella poikaa pussaamalla tätä. Enkä mä silti saanut mielestäni pois yhtä juttua.. Milltähän tuntuisi suudella Paulia? Jos se suutelis mua?

Mutta ne ajatukset karistuivat pois, kun Paul totesi: "Hei, Sam, tule, lähetään yläkertaan poreammeseen.
Tulkaa muutkin!" Hän huikkasi. Päätin lähteä vahtimaan Sammya.

Istuin Paulin kodin parvekkeella ja katselin, kun se suuteli mun parasta ystävää. Kyyneleet oli kyllä todella lähellä. Liian lähellä. Mulla oli ollut monta vuotta aikaa. Enkä mä ollut huomannut Paulia. Ja nyt, kun se oli Sammyn kanssa, huomasin sen. Ja halusin sen. Mutta Sammy oli mun paras ystävä. En voinut tehdä sellaista.

Sammy ja Pauli lähtivät altaasta, kaksin sisälle. Päätin seurata niitä.

Avasin suljetun oven niin hiljaa kun pystyin, ja näin... Kauheimman näyn mitä saatoin kuvitella. Sammy ja Paul makasivat Paulin vanhempien sängyllä, ja suutelivat. Paul avasi Sammyn bikinien yläosan, eikä Sammylla näyttänyt olevan mitän sitä vastaan. Mä en voinut jäädä siihen. Palasin parvekkeelle.

Mutta kun seisoin parvekkeen ovella, näin edessäni toisen sydäntä riipivän näyn. Eksäni, Daniel, suuteli
Josieta, taas kerran. Ja aina se sattui yhtä paljon. Nyt piti saada jotain alkoholipitoista. Ja pian.

Ryntäsin alas baarille. Siellä ei ollut ketään. Otin kaksi siideriä ja kulautin ne kerralla tyhjiksi. Sitten otin vanhan viinapullon, istuin alas ja aloin ryyppäämään sitä.

Hätkähdin. En ollut ehtinyt vielä juoda paljoa. Kuulin äänen. " Heippa, kaunokainen. Taidat olla ystävän tarpeessa?" Jokin pojan äänessä oli viettelevää, sillä oli jonkinlainen erilainen aksentti, en vaan tajunnut mikä. Nyökkäsin ja nousin ylös.

Yhtäkkiä poika nappasi musta kiinni ja alkoi suudella, sen käsi meni mun perseelle ja toinen yläselkään. En päässyt pois, mutta en halunnutkaan.

Mua ei haitannut yhtään, että suutelin ventovierasta poikaa. Tiesin vain, että poika näytti hyvältä aurinkolasiensa takana ja sen kieli liikkui uskomattoman taidokkaasti mun suussa.

Jostain syystä poika käski minun vetää mekkoni päälle. Tottelin häntä kuin hypnotisoituna. " Okei, selvän teki beibe, mun nimeni on Joke. Häivytään täältä. " Nyökkäsin. Ei ollut mitään syytä jäädä itkemään Paulin perään.

Tultiin yhden metsän laidalle. Joke hymyili mulle ja iski silmää. " Tää on hyvä paikka, tule." Se osoitti kohti pientä katosta lammen toisella puolella.

Mentiin sinne, ja se alko taas suuteleen mua. Sen kieli kävi läpi jokaisen mun suun kolkan samalla kun sen kädet repi mun mekkoa alaspäin. " Mä haluan sut. Nyt. " Se kuiskasi, ja veti mut sohvalle. Mä en tiennyt mitä ajatella. Joke oli varmasti jotain seitsemäntoista. Mä vasta viistoistavuotias kakara. Mutta se ei tuntunut haittaavan.

Me oltiin siinä lopulta alusvaatteisillaan. Se ei päästänyt irti. Sen kädet meni mun olkapäille ja alkoivat hivuttamaan toppini olkaimia alaspäin. Mä tiesin kyllä mitä se tahto. Mutta sitä mä en tienny, oliko mä valmis.

Se kaato mut pelkille makuulteen. Hivutti mun alkkareita alaspäin. Ja yht'äkkiä se kädet oli mun toppini alla, se kosketteli mun rintoja. Siinä oli niinkun mun mielestä lopullinen piste. " LOPETA!" Kirkaisin, "lopeta heti!"

Mutta kun ei se lopettanut. Se vaannauro. "Eikö pikkutyttö ole ollut sängyssä, mitä?" Älä pelkää, mä olen HYYVÄ opettaja." Olo ei kyllä helpottunut yhtään.

Mut yhtäkkiä kuului ääni: " Näpit irti senkin hullu pedofiili! " Se irrotti musta ja kääntyi katsomaan. Sammy oli tullut meidän perässä katokseen.

"Kukaan ei tee tuollaista mun parhaalle kaverille. Etkö sä ymmärrä, että kun toinen sanoo ei, se tarkoittaa: EI!"

"Katsokin ettei toistu. Tai muuten." Mutta Joke nauroi ja kaiveli taskuaan. Mua pelotti. Hirveästi. Jos se tekisi jotain Sammylle, ja se olisi mun syyni?

Se otti taskustaan viinaa ja heitti sen Sammyn naamalle. Yhtäkkiä sitten Sammy otti kännykkänsä esiin. "Noniin, poju. Kaksi vastaan yks. Ja mulla on kännykkä, voin soittaa poliisille koska tahansa, ne korjaa tommoset hullut mielellään talteen."

"Nyt sä häivyt tästä kaupungista etkä ikinä tule takasin, niin poliisi ei saa teitää. Sulla on varmaan jo oikein kiva rikosrekisteri ennaltakin, aha? Jospa nyt olis jo tarpeeks bonusmerkintöjä, että jo pääset putkaan?" Yhtäkkiä Joke ei enää näyttänyt kovikselta. Se oli tainnut pelästyä.

Joke ryntäsi juoksuun, se juoksi pelkissä boksereissa yöhön, taivaanrantaa asti ja hävisi näkyvistä. Vilkaisin kelloani. Puol kolme yöllä. Mielenkiintoista. Istuin penkillä ja vapisin.

Sammy tuli, ja me käveltiin vähän kauemmas. Mä pelkissä alusvaatteissa. Joke repi mun mekkoni, kun otti sitä multa pois. Ihme pedofiili. " Mitä sä täällä teet? " Kysyin Sammylta, " mä luulin että sä olit Paulin kanssa. " Samatha naurahti. " Paul jäi kun nalli kalliolle, kun mä huomasin että sä lähdit tiehes jonkun epäilyttävän näköisen tyypin kanssa. Mutta se kyllä ymmärsi. Se olis tullu mukaan, mutta sen piti vahtia taloa. " " Luojan kiitos että sä tulit. Miten mä oikeesti ikinä pärjäisin ilman sua?" Sammy vain hymyili. Se itki. Me halattiin, halittiin pitkään ja hartaasti. Sitten me lähdettiin kotiin. Mä, ja mun paras ystäväni.

Kaikki varmaan ajattelevat nyt, että mä olen idiootti. Ja niin mä olenkin. Mutta yksi asia on sanottava. Munkin puolesta, yksi hyvä puoli. Mä en itkenyt. En edes nyt. Enkä enää koskaan.

Kiitosta lukaisemisesta. Olen itse aika tyytyväinen tähän osaan, ihme kyllä. Toivottavasti tykkäsitten. :) Kirjoittamiseen kului kaksi tuntia. Uusi osa tulee huomenna. Myös Varpuloille tein uuden osan, lukekaapas! TÄSTÄ pääset lukemaan Varpuloita. Nyt, hyvää iltaa, yötä, aamua ja päivää - tämä tyttö painelee nukkumaan! Love, Aiqsu ja Hazel <3

Moi! Kuvagalleria toimii jälleen, joten mukava taas tehdä osia. :) Tänään tulee ehkä tämän jälkeen toinenkin osa, mutta yritän repiä Varpuloillekin uuden osan, joten katsotaan nyt.. Nyt kuitenkin osan pariin.

Moi. Te tiedättekin jo kuka mä olen? Joo, no, kuitenkin. Olen Hazel Dennis. Ja nyt on maanantaiaamu, ja näette, kuinka 'ihanaa' elämä on silloin. Vanhempani ovat juuri lähdössä töihin.

Ensimmäisenä mennään vapauttamaan kehdosta hullun lailla karjuva Gabriel.

Sitten mennään repimään vanhemmat ylös sängystä, koska niiden työauto odottaa jo pihalla...

Sitten poistetaan nörtti pikkuveli pois tietokoneen luota..

Sitten komennetaan Janika pukemaan vaatteet päälleen...

Sitten juodaan kahvia, että pysyttäisiin jotenkuten hereillä...

Sitten yritetään ehtiä vielä pikkuisen siistiytymään.

Sitten mennään kouluun. Näin se uusi, iloinen päivä alkaa. Ja ei saakeli kun väsyttää.

Pian bussi olikin jo kuolun pihassa. Me noustiin bussista ja käveltiin pihalle.

Ja ekana silmään osui tietty kukapa muu kuin rakas 'ystäväni' Josie. Ja hänen poikaystävänsä Daniel. On niin ärsyttävää, kun Josie menee ja nappaa mun eksän. Perhana, jonain päivänä mä vielä listin ton nartun, uskokaa pois.

Pian meitä kutsuttiin kohti terveystiedonluokkaa. Ruvettiin tietenkin heti katselemaan jotain ei-niin-ihanaa videoo. Hmmp.

Mutta siinä kun me sitten istuttiin persukset homeessa, mä huomasin, ettei Sammy ollenkaan keskittynyt videoon. Se tuijotti nimittäin Paulia. Mä olenkin miettinyt, että onkohan niillä kahdella jotain vispiläkauppaa. No, pitänee ottaa selvää.

TT-tunnin jälkeen sitten painuttiin pihalle.

Pian tämä ihana nuoriparimme päätti siirtyä poreammeeseen syömään toistensa naamoja. No, huvinsa kullakin, ehe ehe?

Mutta me muut, joiden järki oli vielä kunnossa, mentiin jutteleen nurmikolle.

Seuraavana vuorossa oli liikkaa. Me jouduttiin Sammyn kanssa tanssiin balettia..

ERÄÄT puolestaan pääsivät polkemaan kuntopyörää. Kyllä teki NIIN mieli pyyhkiä toi omahyväinen hymy sen kasvoilta. Mutta milläs pyyhit?

Liikkatunnin jälkeen tiedustelin Sammyltä sen ja Paulin suhteesta. "No, en mä oikein tiedä. Pauli on tosi sulonen, mutta en mä ainakaan usko että se musta välittää. Suahan se on tuijotellu."

"Mutta tästä ei sitten puhuta."

"No hei haloo, kertoisinko mä muka jollekin? Ja ei Paul mua enää tuijottele, kyllä se sua diggaa nykyään.

Vilkaisin Josieen päin, mutta tyttö oli tietenkin niin keskittynyt peilikuvaansa, ettei sitä meidän jutut kiinnostaneet.

Sitten talsittiin ruokalaan, missä keittäjämme Moona oli taas laittanut jotain. Sen ruoka oli epätavallisen hyvää kouluruoaks - sitä pysty melkein jopa syömään.

Siinä me sitten syötiin. Josie joi tietenkin jotain viiniä, se väittää ettei pysty juomaan maitoa eikä kraanavettä. Tyypillistä.

Vikalla tunnilla meillä oli sitten vuorossa matikkaa. En oikeastaan vihaa matikkaa, se on ainut kymppi mun todistuksessa. Sammy taas vihaa sitä munkin puolesta. Ja Sammystä puheen ollen.. Tyttö vaikutta AIKA tyytyväiseltä, kun pääsi Paulin viereen istumaan.

Koulun jälkeen oltiin lähdössä, Paul tuli selostaan mulle jotain, että mentäis huomenna sen kotiin bileisiin, sillä oli ilmeisesti synttärit. Ja kukapa muu sen käsipuolessa oli kuin Sammy, oikea dollarihymy kasvoillaan. Vaikka mun sydämessä tuntui pieni harmin pistos, Sammy oli silti mun paras ystävä. Päätin olla iloinen Sammyn puolesta, ja hymyilin kummallekin, ja totesin tulevani bileisiin enemmän kuin mielelläni. Kunhan en vaan joutuisi lapsenvahdiksi.

"No, heippa sitten leidit, huomisiin" poika totesi ja pussasi Sammyn kättä.

Kun Paul oli mennyt, Sammy huudahti: "Ota musta kiinni, mä lähden varmaan kohta lentoon!"

Pianpa mäkin sitten lähdin kotiin, hymyillen ja mielessäni vain ja ainoastaan.. Huomiset bileet. Sillä olisi varmaankin uutta porukkaa - ja vapaita, hyvännäköisiä poikia.

Tässä tämä osa. Ehkä tää ei ollut hyvä eikä pitkä, mutta seuraava osa toivon mukaan on. Eiköhän mun kirjoittelun sujuvuustaso taas nouse tarinan edetessä. Kommenttia kiitoksia. Aiqsu ja Hazel.

Moikka! Nyt saatte tämän esitteluosan sitten, huomisissa sitten starttaa varmaankin itse tarina. Kertojanne tulee aina olemaan Hazel, minä tässä vain kirjoittelen alku- ja loppusanat.
(Huom! Kirosanoja ilmenee enemmän kuin laki sallii, ja jos joku ei kirosanoja kestä, niin vuodatukselle ette kyllä valita, että valittakaa sitten minulle vieraskirjassa tai jättäkää kokonaan lukematta. Mutta koettakaa nyt hyvät ihmiset sen verran kestää? Tässä osassa 'rumaa kielenkäyttöä' tuskin on, mutta osissa on varmasti - ja paljon.)


Moi kaikki! Mun nimi on Hazel. Olen 15-vuotias pohjois-irlantilaistyttö. Mun perhe on 8-henkinen. Elämäni ei kyllä ole mitenkään liian helppoa = voin tulla hulluksi millä sekuntilla hyvänsä. Mutta, mun ongelmista kuulette myöhemmin varmasti lisää, sillä me saatetaan nähdä [lukea, kirjoitella?] aika useinkin lähiaikoina, vai kuinka? Käydäänpäs nyt vilkasemassa, millaisissa olosuhteissa minä asustan.

Tässä näette vanhempani. Isän nimi on Johan Dennis, hän on 39-vuotias, ja ihan sairaan nuorekas.
Äitini, Juliet Dennis, on 43 vuotta vanha, eli isää hiukan vanhempi, mutta eipä sillä väliä. Isä kehittää uraansa ammattijalkapalloilijana. Äiti taas on valtavan lahjakas ja tunnettu sisustussuunnittelija, ja siksipä meidän kotimme on aina viimeistä piirua myöten huoliteltu.

Tässä, sisareni Janika. Ikää neidillä on yksitoista vuotta. Hän on kympin oppilas kuolussa, oikein fiksu tyttö. Liiankin fiksu, pikkuvanha.

Sitten toinen sisareni, Petra nimeltää. Hän on ärsyttävä, vasta 8-vuotias. Keskiarvo tytöllä on jotain 6,5 koska hän on ilmeisesti koulussa yhtä ärsyttävä kuin kotonakin.

Tässä on sitten vielä 10-vuotias veljeni. Poika tottelee nimeä Nicolas. Hän on muutoin melko kiltti, paitsi Petran yllyttäessä kova kiusaamaan - ja tietenkin juuri mua!

Tässä näette talon ainoan täysjärkisen ihmisen - isosiskoni Odessan. Hän vain ei asu enää kotona. Hän on 18-vuotias, ja jakaa upean opiskelija-asuntonsa upporikkaan poikaystävänsä Scott Hillin kanssa.

Tässä on vielä nuorin perheenjäsenemme, Gabriel. Kolmivuotias poika, ja hyvin suloinen - VIELÄ.

Tässä te nyt sitten näette sen ihmisen, jota ilman mä en ikinä missään olosuhteissa vois elää. Paras ystäväni, tottelee nimeä Samatha Greengrass. Hän on kuin mun sisko, mutta kymmenen kertaa kivempi kun ne. Paitsi tietenkin Odessa, joka on MELKEIN yhtä ihana kuin Sammy. Mutta ei sentään.

Tässä näette vielä Sammyn perheen, siskonsa Sylvian ja isänsä Patrickin. Samathan äiti, Louisa, kuoli Sylvian syntymän yhteydessä verenhukkaan, mutta Sylvia saatiin pelastettua. Olin Sammyn tukena silloinkin, joten mikään ei voi erottaa meitä.

Nonniin. Tässä tämä esittely. Sammyn koulukavereita en jaksanut esitellä, sillä heitä tulee olemaan niin paljon. Huomenna aloitan seuraavan osan teon, mutta jos vuodatuksen galleria jatkaa samaan malliin niin.. ÄägS. Toivovat taas, Aiqsu, ja Hazel. <3

Olen kai tulossa hulluksi...
Aloitin taas uuden tarinan! Maddie's Mode tarinasta ei välttämättä tule mitään, koska pelini ei jaksa pyörittää sitä toimistoa kunnolla.. Mutta tästä tulee! Jos haluatte tietää tarkemmin, lukekaa yläkulmasta tarinan kuvaus. Mutta. Tarina tulee kertomaan Hazel-nimisestä teinitytöstä joka kuulu 8-henkiseen perheeseen. Hazelin elämä ei tylsää ole, ja Bluetownissa asuvan tytön ongelmia seuraamaan toivotaan suurta joukkoa! Toivon mukaan tarina miellyttää! Uusia osia tulee aikaisintaan sunnuntaina 29.6., mutta ajattelin tehdä ekasta osasta esittelyosan, jos mitenkään sopii? Ja kertokaapas, jos tämän tarinan luette, että jos teillä on omia tarinoita ja LC:itä, niin niitä mieluusti tänne linkittelen, ja minua saapi linkitellä ihan vapaasti. Jos rupeatte seuraamaan tarinaa, niin kannataan käydä usein katsomassa onko uusia osia; jos vedän täälläkin alkuun samanlaisen maratonin kuin Varpuloilla, niin ne jotka on lukenut, tietää, että parhaina päivinä ilmestyy neljä osaa. :D Ja toivoisin että kaikkiin osiin kommentoisitte, koska tuntuu kurjalta kirjoittaa tarinaa, jota kukaan ei lue! Ja muistakaa, jos luette tätä: I love you. :) Viikon päästä sitten nähdään: Hazel Dennisin merkeissä. Käyn täällä kuitenkin varmaan päivittäin, ja vastailen kommentteihinne ja kysymyksiinne mielelläne, omiin tarinoihinne, jos laitatte linkin, tänne, jos ette. Pikapuoliin siis, Aiqsunne. ^^